Suomessa on 650000 köyhää. Lapsista yli 130000 elää köyhyydessä. Viikonloppuna Helsingin Sanomat kertoi professori Susan Kuivalaisen arvioivan, että joka toinen toimeentulotukea kipeästi tarvitseva jättää sen hakematta. Keskimäärin hakematta jäänyt summa on 270 euroa. Kyseessä on valtava summa rahaa, jolla köyhyyttä monessa tapauksessa voitaisiin hieman lievittää. Silti useimmiten toimeentulotuesta puhuttaessa, puhutaan kovaan ääneen toimeentulotuen väärinkäytöksistä. Kuinka moni jättää toimeentulotuen hakematta, koska pelkää, tarpeestaan huolimatta, leimautuvansa toimeentulotuen väärinkäyttäjäksi?

Keskusta on pitänyt ruoan arvonlisäveron keventämistä köyhille ja pienituloisille suunnattuna veronalennuksena. Aamulehti kuitenkin tovi sitten kirjoitti, että tehokkaammin köyhyyttä voidaan vähentää käyttämällä sama raha täsmätoimiin. Aina kun taloudellisesti heikommilla olevien ostovoima kasvaa, lisäeurot menevät liukkaasti suoraan kulutukseen ja vaikuttavat siten piristävästi työllisyyteen. Olen samaa mieltä siitä, että selkeä perusturvan korotus on merkittävästi ruoan alv:n alennusta tehokkaampaa.

Stakesin Oikeus ja Kohtuus – raportin pohjalta Vasemmistoliitto on nostanut esiin kolme merkittävää keinoa köyhyyden vähentämiseksi. 1) Tulojen verottomuus 10000 euron vuosituloihin asti, mikäkustannetaan kiristämällä verotuksen progressiota suhteellisesti tämän jälkeen. 2) Perusturvaetuuksien korotus, mikä vähentää ihmisten juoksutusta luukulta luukulle, mihin ihmiset nyt pakotetaan kun jatkuvasti ollaan riippuvaisia viimesijaisesta toimeentuloturvasta. 3) Lapsilisän ja sen yksinhuoltajakorotuksen muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea laskettaessa.

Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tuleva hallitus ottaa nämä keinot käyttöönsä, vaikka suuret puolueet eivät asiasta ennen vaaleja suostuneetkaan puhumaan. Toivon, että tuleva hallitus on tosissaan hyvinvointiyhteiskunnan puolella. Toivon, että köyhän kyykyttäminen lopetetaan.

Hyvinvointi ei voi kasvaa, mikäli eriarvoistuminen kasvaa.