Kun elämä tuntuu kurjalta ja koko maailma tuntuu olevan minua vastaan, tapaan haaveilla lottovoitosta. Siitä turvallisuuden ja vapauden tunteesta, kun voi ihan oikeasti tehdä juuri sitä mitä sattuu huvittamaan, eikä laskuista tarvitse huolehtia. Haaveisiin on helppo paeta hetkeksi toisinaan kovin julmalta tuntuvaa todellisuutta.

Tuntuu, että moni veikkasi viime sunnuntain vaaleissa kuin lottoa. Helsingin Sanomien keskustelupalstalla samaa ajatusta on kutsuttu Tuhkimo-mekanismiksi. "Samaistutaan hyväosaisiin, vaikka elämän arkitodellisuus on aivan jotain muuta. Kuvitellaan, että tielle osuu hyvä haltijatar, joka taikasauvaa heilauttamalla auttaa pääsemään hyväosaisten todellisuudessa pieneen ja pitkälti perinnölliseen joukkoon. ... ajatuskuvioon: kun äänestän hyväosaisia voi minustakin tulla sellainen. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan käy." Vasemmistonuorten vanha slogan totesi, että "korkeampien voimien väliintuloa odotellessa, asioita voi ajaa itse". Hyvä haltiatar ilmestyy harvoin, vielä harvemmin ilman omaa panosta asioiden kulkuun.

Samassa keskustelussa toinen kirjoittaja totesi, että "Ihmiset haluavat samastua pärjääjiin - tässä on näkyvissä sama kulissielämän pakko kuin muussakin elämässä. Ihmiset ottavat pikavippejä ja valtavia asuntolainoja, jotta kulissit olisivat kunnossa ja jotta he tuntisivat olevansa pärjääjiä, ihmisiä, joista kiiltäväpaperiset luksusaikakauslehdet kertovat." Valtava tarve menestyä ja sitä kautta tulla hyväksytyksi kertoo omalla tavallaan yhteiskunnastamme paljon. Jatkuva tehokkuusajattelu on siirtynyt myös ihmisten yksityiselämän puolelle ja yksinkertaiseen elämään tyytyvää taidetaan pitää itseäänkin vähän yksinkertaisena, jollei sitten ole todistettavasti menestynyt taiteen, tieteen tai liike-elämän alalla. Vasta menestys tuntuu tuovan edes hivenen verran vapautta, vapautta olla oma itsensä.

Yle uutisoi heti maanantaina, että ihmisten äänestyskäyttäytymiseen vaikuttivat eniten juuri vaalilupaukset. Äänestäjiä ei niinkään kiinnostanut menneen vaalikauden alla annetut lupaukset tai niiden pitäminen, eikä vaalikauden aikana tehnyt politiikka. Ihmiset halusivat unelman. Unelman siitä huomisesta, johon Suomea halutaan viedä. Utopia tulevaisuudesta kantoi vaalivoittoon.

Vasemmistoliiton utopia Suomesta ja maailmasta jäi näissä vaaleissa kovin taka-alalle. Syvä huoli vähävaraisten toimeentulosta, työssäkäyvien jaksamisesta ja lastemme tulevaisuudesta peitti alleen sen unelman solidaarisesta, tasa-arvoisesta, ja oikeudenmukaisesta maailmasta, joka meillä on. Sen unelman kirkastaminen meille kaikille puolueessa toimiville ja koko Suomen kansalle on syytä olla yhteinen tavoitteemme näiden vaalien jälkeen. Unelmaa ei koskaan saa unohtaa.