Tiistaina katselin pitkästä aikaa uutisia ihan television välityksellä. Huomasin taas, että siihen keskittyy kyllä ihan erilailla kuin silloin kun uutiset tulee katsottua netin välityksellä jotain muuta koneella puuhatessa. Uutispätkä käräjäoikeuksien ruuhkaisuudesta jäi erityisesti mieleen.

Käräjäoikeudessa käsiteltävien juttujen paljouden ja niiden vaatiman käsittelyajan huomasin itsekin viimeksi viime viikolla lautamiehenä toimiessani. Sillä kertaa istuntopäivä kesti likimain kellon ympäri. Käsittelyssä ei ollut mitään suuren suuria tai edes kovin ihmeellisiä juttuja, mutta niin vain perusteellinen asioiden käsittely ottaa aikansa.

 

Uutisissa kerrottiin jutusta, joka oli käsitelty pääosin marraskuussa, mutta sen laajuuden vuoksi päätöksen antaminen oli ensin venynyt ja sitten oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari oli sairastunut. Tuomion kohtuuton venyminen vaarantaa selvästi asianosaisten oikeusturvaa. Tuomiota ei myöskään voi antaa muu kokoonpano kuin todistelun vastaanottanut lautakunta. Mikäli tuomari ei pysty tuomiota julistamaan, asia joudutaan käsittelemään kokonaisuudessaan uusiksi. Tämä tarkoittaisi useita päiviä kestäneen oikeudenkäynnin aloittamista alusta ja kaikkien reilun sadan todistajan kuulemista uudelleen. Ymmärrettävästi tähän ei ole paljoakaan halukkuutta.

Käräjäoikeudet tarvitsevat kipeästi lisää työvoimaa, jotta todella voidaan taata asianosaisten oikeusturvan toteutuminen kaikissa käsittelyyn tulevissa jutuissa. Valtion tuottavuusohjelma ei tosin sitä taida sallia, vaan vaatii, että tältäkin sektorilta vähennetään työntekijöitä.

Valtakunnan politiikassa on viime aikoina puhuttu paljon Suomen turvallisuusvajeesta. Olisiko jo aika puhua isommasta ongelmasta, eli suomalaisten oikeusturvavajeesta?