Olen pitkään puhunut liikkuvien äänestäjien puolesta. Sen puolesta, että poliitikot joutuvat todelliseen vastuuseen päätöksistään ja linjavedoistaan. Mikään ei säikäytä puoluetta niin kuin romahtanut kannatus. Vaalitulos tuntui niin typerryttävältä, etten tajunnut saaneeni juuri sitä mitä tilasin. Ennen kuin nyt.

 

Kokoomuksen saama kymmenen paikan vaalivoitto ja vastaavan paikkamäärän katoaminen poliittisesta vasemmistosta kertoo vahvasti siitä, että äänestämällä voi vaikuttaa. Se kertoo myös siitä, että Vasemmistoliitonkin on syytä pohtia vakavasti omaa viestiään, tapaa, jolla asiamme kerromme ja vaikkapa ilmiasua. Meillä on varaa kertoa todellisesta unelmastamme selkeämmin. Meidän ei pidä tyytyä vain reagoimaan päätöksiin, jotka vievät utopiaamme kauemmas. Ovatko meidän ehdokkaamme tehneet kampanjaa aidosti omina itsenään vai ottaneet roolin harteilleen? Ovatko ehdokkaamme onnistuneet välittämään empatiakykynsä kohtaamilleen ihmisille? Onko puolueen ilmiasu enää tätä päivää?

Itse olen varmasti tipahtanut monessa kohtaa. Olen asettanut itselleni hurjia tavoitteita kehittyä tiedollisesti ja taidollisesti ja unohtanut olla oma itseni virheineni ja kaikessa tietämättömyydessäni. Miten minä voisin olla täydellinen kun kuitenkin ihmisessä on aina virheitä? Olisin epäilemättä antanut itsestäni enemmän kohtaamalla ihmisiä jatkuvasti. Sen sijaan haalin kirjoja ja lehtiä ja pyrin lukemaan kaiken eteeni tulevan. Kukaan ei voi omaksua tietoa vain lukemalla. Ne tekstit pitää myös haastaa ja se onnistuu vain keskustelemalla vaikka blogin välityksellä. Tärkein tieto, tieto ihmisten kokemuksista, ei myöskään löydy kirjoista. Erityisesti sitä tietoa tarvitaan poliittisessa päätöksenteossa.

Toivottavasti tulevaisuudessa äänestäjät antavat poliittisille puolueille yhä aktiivisemmin aihetta itsetutkiskeluun. Ei ole sanottu, että suuri puolue on aina suuri tai pieni on aina pieni. Muutokset ovat mahdollisia ja äänestäjällä on valta. Valta muuttaa Suomen linjaa.