Blogeilla on myös merkitystä itsetunnolle. Ajattelen asiaa, kirjoitan siitä ja huomaan, että joku toinenkin on kirjoittanut samasta aiheesta. Totean, että sama asia on saanut meidän mielissämme aivan erilaisen reaktion aikaiseksi. Minä olen ainutkertainen. Minun kokemukseni tekevät kirjoituksistani aivan erilaisia kuin jonkun toisen kirjoitukset. Samalla myös toisen ihmisen näkökulma avartaa minun pohdintojani ja ajatteluani. Opin.

Aiemmin en ollut kovinkaan innostunut blogeista. Ehkä mielikuvissani blogi oli enemmänkin ihmisen egon jatke. Tietämättömyyden tunnustus. Nyt arvostan niitä yhtenä virtuaalisen keskustelun muotona, joka oman tyylisenään täydentää mainiosti irkkiä ja foorumikeskusteluja.

Blogin aloittaessani pelkäsin kovasti, että innostun blogista ja väsähdän yhtä nopeasti. Tällä hetkellä uskoisin, että kiinnostukseni ei suinkaan ole lopahtanut, mutta tunnistan tällä hetkellä paremmin oman arkeni erityispiirteet. Ensimmäisellä viikolla kirjoitin jotain joka päivä. Elämäni oli melko rauhallista. Viime viikon lopun vietin seminaarissa, kokouksissa ja reissun päällä. Alkuviikosta kotona huomasin, että netti ei toimikaan. Ja loppuviikoksi taas reissuun… Olisi toki mahdollista kirjoittaa pohdintojaan myös ilman internetiä, vaan nettiaddiktina en ilmeisesti pysty ajattelemaan asioita kunnolla loppuun asti ilman yhteyttä nettiin. Kuluneelle viikolle juuri tämä on ollut ominaista. Olen verkossa, olen siis olemassa. Tai ajattelen, olen siis verkossa.

Aiemmin olen tavannut määritellä itseni ongelmanratkaisijaksi, jolla on arvot kohdallaan ja sydän paikallaan. Määritelmä pitää edelleen paikkansa. Tällä hetkellä paremmalta tuntuu kuitenkin määritellä itseni seuraavasti: olen tiedonjanoinen idealisti, joka haluaa muuttaa maailmaa.