Viimeiset puolitoista vuotta olen saanut toimia Vasemmistonuorten kansainvälisen jaoston puheenjohtajana. Jo sitä ennen olen osallistunut järjestön kansainväliseen työhön, mutta huomattavasti puheenjohtajuuskautta pienemmällä liekillä. Pidän ihmisten tapaamisesta. Joka kerta tapaa erilaisen elämänkokemuksen ja –katsomuksen omaavan ihmisen. Kansainvälisessä yhteistyössä tapaa myös hyvinkin erilaisen kulttuuritaustan omaavia ihmisiä ja saa kurkata toisen maan tilanteeseen samalla.

Vasemmistonuoret on viime vuosina panostanut muun muassa pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseen. Tanskalainen sisarjärjestömme Sosialistisen Kansanpuolueen Nuoret (SFU) ovat siinä tehtävässä olleet korvaamattomaksi avuksi ottamalla johtovastuun itselleen. Pohjoismaiselle yhteistyöllemme kuuluu tällä hetkellä hyvää.

Vietin pääsiäisen tänäkin vuonna Tanskassa SFU:n liittokokouksessa. Tämän vuoden poliittisen asiakirjan aiheeksi oli valittu koulutuspolitiikka. Aihe oli valittu siten, että vauhdilla kasvavan järjestön uusien jäsenten on helppo tulla mukaan ja heti alusta lähtien osallistua aktiivisesti järjestön sisällä käytävään poliittiseen keskusteluun. Näkemäni perusteella väittäisin, että siinä onnistuttiin. Aiempaan verrattuna huomattavasti suuremmassa liittokokouksessa keskustelu oli todella vilkasta ja vaikka usein puhujanpöntössä kävi tuttuja kasvoja, niin sinne kapusi myös todella moni ensikertalainen kertomaan mielipiteensä.

Suomalaisena kiinnitin erityisesti huomiota koulutuspoliittisen asiakirjan vaatimukseen ilmaisesta kouluruokailusta jokaiselle oppilaalle. Tällä hetkellä tanskalaisista kouluista löytyy lähinnä pieniä kioskeja, joista voi ehkä ostaa jonkun leivän, mutta lähinnä tarjolla on karkkia ja limppaa, ravintoarvo nolla. Tanskalaiset poliittiset nuorisojärjestöt olivat päässeet osallistumaan YK:n kehitysprojekteja hallinnoivan järjestön projektiin, jonka osana järjestöjen edustajat yhdessä kirjoittavat kehitysyhteistyöaiheisen kannanoton hallitukselle. Toverit SFU:sta pitivät mielenkiintoisena oikean laidan järjestöjen näkemystä siitä, että ilmaiset koululounaat tarvitaan ehdottomasti kehitysmaissa, hyvinvointivaltio Tanskassa tätä on ehdottomasti vastustettava. Suomessa kouluruokailu on toteutunut jo aikoja sitten ja hyvä niin. Mielestäni se on olennainen osa todella ilmaista koulutusta.

Tanskassa yliopistotason koulutus maksaa jo osalle ulkomaalaisia. Tätä nykyä yliopistoissa on tanskalaisten lisäksi lähinnä opiskelijoita Yhdysvalloista ja EU-maista. Muista maista tulevat opiskelijat ovat siis käytännössä kaikonneet lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. (Lukukausimaksuista kirjoitin hieman jo aiemmin.) Tällä hetkellä Tanskassa lähinnä odotellaan, koska hallitus tekee esityksen yliopistojen lukukausimaksuista kaikille. Lukukausimaksujen mahdollistaminen on siis ollut kuin pirulle annettu pikkusormi…

Sisarjärjestön liittokokouksen seuraaminen on mielestäni joka kerta mielenkiintoista. Tänä keväänä loppuu minun kauteni Vasemmistonuorten kansainvälisen toiminnan vetäjänä. Toivon kuitenkin kovasti, että saan tulevaisuudessakin osallistua vastaavankaltaisiin tilaisuuksiin sekä tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja keskustella mielenkiintoisista asioista.

Tutuista asioista tulee helposti itsestäänselvyyksiä. Kansainvälinen yhteistyö on yksi keino kyseenalaistaa nuo itsestäänselvyydet.